Tämänvuotista Töllinmäen kesäpäivää vietettiin sunnuntaina 12. 7.2026 hieman poikkeuksellisissa merkeissä, kun oikukas sää ja saderiski ohjasivat meidät Töllinmäen pihapiiristä naapuriin, Rauhamäen tunnelmalliseen saliin. Vaikka ulkoilmasta jouduttiinkin tinkimään, sisätiloissa syntynyt lämmin ja tiivis tunnelma korvasi sen moninkertaisesti.
Saimme tilaisuuden jälkeen sydäntälämmittävää palautetta pitkän linjan osallistujalta, Seppo Lahtiselta, joka saapui paikalle yhdessä puolisonsa kanssa. Heidän kokemuksensa pukee sanoiksi sen, mistä kesäpäivässämme oli kyse:
"Vaan saderiskin vuoksi jäi aito tunnelma Töllinmäessä kokematta kun tilaisuus oli siirretty läheisen Rauhamäen tunnelmalliseen saliin. Mutta totta vieköön, ohjelma ja tunnelma oli odotusten mukaista. Vähän oli tunnelma kuin iltamien alkutunnilla."
Aitoon iltamatunnelmaan kuuluvat tietysti myös teatterikuulumiset. Myllykolun teatteri ry:n puheenjohtaja Kai Asunta toi tilaisuuteen näyttämöväen tervehdyksen. Huumorilla höystetyssä puheenvuorossaan Asunta kehaisi teatterin ja Sillanpään Seuran välistä hyvää yhteistyötä ja paljasti samalla yleisöä ilahduttaneen uutisen: ensi kesänä Myllykolun lavalla nähdään näytelmä Myllykolun Eemeli.
Seppo Lahtisen tavoin moni muukin pani merkille ja iloitsi erityisesti siitä, että seura onnistui tavoittamaan nuoret. Juhlavuoden kirjoituskilpailun voittaja Venla Mäkynen hurmasi yleisön lausumalla voittorunonsa ”Voiko Sillanpäätä enää lukea?”.
Kun Erkki Luumi esitteli tilaisuudessa upouuden, kirjoituskilpailun teksteistä kootun kirjan, herätti se ansaittua ihastusta. Kirjailijalupaus Venlan luokse syntyikin nopeasti suorastaan jono, kun innokkaat kuulijat halusivat teokseensa nuoren tekijän nimikirjoituksen! Lahtinen summasi tilaisuuden parhaan herätyksen osuvasti:
"Parasta oli huomata se, että oli tavoitettu nuoret. Hyvä alku; ehkäpä uusia aktiiveja nähdään pian."
Iltamien henkeen kuului luonnollisesti myös elävä musiikki ja yhteiset tarinat. Viljakkalan pelimannien johtaja Jani Lehtimäki vastasi aina niin kesäisestä hanurimusiikista, ja salissa päästiin nauttimaan virkistävästä yhteislaulusta.
Erityisen koskettava hetki koettiin, kun Marja Lepola haastatteli runoilija Eeva Lainetta. Vaikka Laine muutti Hämeenkyrön Rantakulmalta jo vuosikymmeniä sitten, hän totesi tuntevansa itsensä edelleen vahvasti hämeenkyröläiseksi. Yhdessä lauletut, Laineen itsensä sanoittamat laulut toivat monelle lämpimiä muistoja mieleen.
Sillanpään Seura kiittää lämpimästi kaikkia viittäkymmentä osallistujaa, esiintyjiä ja erityisesti Seppoa ja Tuulaa palautteesta sekä mukanaolosta. Juuri näiden jaettujen hetkien, muistojen ja yhteisen ilon vuoksi näitä päiviä järjestetään!
Seuran uutta kirjoituskilpailujulkaisua Voiko Sillanpäätä enää lukea on saatavilla seuran tapahtumissa, ja se on tulossa pian myyntiin myös verkkokauppaamme.