F. E. Sillanpään Nobel-palkinto 1939

Sillanpään ehdokkuudesta oli ollut puhetta kotimaassa ja hieman Ruotsissakin jo 1920-luvun lopulla. Virallisesti hänet ilmoitettiin Suomen Nobel-ehdokkaaksi alkuvuodesta 1930. Asiantuntijalausunnon Ruotsin Akatemialle kirjoitti Sven Söderman saman vuoden huhtikuussa. 6-sivuisessa lausunnossaan hän selosti pääpiirteet teoksista Hurskas kurjuus, Hiltu ja Ragnar, Elämä ja aurinko sekä joukosta novelleja, jotka oli ruotsinnettu. Palkinto myönnettiin amerikkalaiselle S. Lewis'lle.

Sillanpään näytöt eivät vakuuttaneet epäröivää Nobel-komiteaa seuraavinakaan vuosina. Hän pysyi ponnisteluista huolimatta kärkinimien taustalla turhautuvana kestoehdokkaana. Toistuvien pettymysten jälkeen hänen uskonsa asiaan alkoi hiljalleen hiipua, ja hänen tuotannossaan alkaa tämän jälkeen näkyä väsymys ja laskeva kaari.

1930-luvun lopulla Suomalainen Tiedeakatemia antoi arvovaltaisen lausunnon Nobel-asiassa. Mm. Haavio ja Vilkuna häärivät hyvinkin pontevasti Sillanpään puolesta. Kustaa Vilkuna otti 1938 kerätäkseen Tiedeakatemian kaikkien jäsenten nimet Sillanpään taakse. Hän kiersi pirssillä ovelta ovelle ja sai nimet; vain muutama jäsen kieltäytyi allekirjoittamasta.

"Varjo-Nobel" 1938

F.E.Sillanpään vierailu Tukholmaan 50-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen 1938 herätti suuren huomion.

Suomen uusi suurlähettiläs J.K.Paasikivi ja Sillanpään ruotsalainen kustantaja tekivät parhaansa, jotta vierailu sai suorastaan virallisen luonteen. Paasikivi järjesti Sillanpään kunniaksi illalliset, joihin osallistui itse prinssi Wilhelm.

Ruotsalaiset kirjailijat pitivät oman bankettinsa Sillanpäälle, ja hänelle ojennettiin "Blå bok" (Sininen kirja), johon 77 kirjailijaa oli käsin kirjoittanut tervehdyksensä. Sitä kutsuttiin lehdistössä "Varjo-Nobeliksi". Kuitenkin syksystä tuli jo seitsemäs jolloin hän jäi palkinnotta. Se myönnettiin amerikkalaiselle Pearl S.Buckille, mikä herätti runsasta arvostelua.

- Tulihan se sittenkin

Vuosi 1939 oli kohtalokas Suomelle. Sillanpää kirjoitti Marssilaulun sanat ajatellen poikaansa, joka oli kutsuttu YH:iin. Sanat julkaistiin Suomen Kuvalehdessä ja ne innoittivat pariakymmentä säveltäjää, joista Aimo Mustosen sävelehdotus sai ylivoimaisen kannatuksen.

Marraskuun 10. päivä klo 17.50 Sillanpäälle toimitettiin sähke, joka vahvisti hänet kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi 1939. Hän kirjoitti sähkeen alalaitaan ruotsiksi sähkepojan odottaessa: "Syvästi liikuttuneena kiitän maani ja omasta puolestani kunniasta ja vastaanotan mielelläni palkinnon. Sillanpää."

Palkinto herätti näkyvää huomiota ulkomaisessa lehdistössä, eikä siihen tuoreeltaan liitetty epäilyjä jakajien poliittisista tarkoitusperistä. (Palkinto julkistettiin 10. marraskuuta ja Suomen ja Neuvostoliiton neuvottelut katkesivat 13. marraskuuta. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet 30. marraskuuta. Sitä seurannut Suomen sankarillinen taistelu ei siis voinut vaikuttaa Ruotsin Akatemian ratkaisuun.)

Ruotsin Akatemian perusteluissa todettiin, että palkinto myönnettiin "syvällisestä ymmärtämisestä ja syvällisestä tyylitajusta, joita käyttäen hän on kuvannut kotimaansa maalaiselämää ja luontoa keskinäisessä vuorovaikutuksessa". Romaaneista lausunnossa mainitaan Hurskas kurjuus ja Nuorena nukkunut.

Raskas noutomatka ja romahdus

Sillanpään hermot alkoivat rakoilla, kun Helsingin pommitukset alkoivat. Lapset vietiin Hämeenkyröön Saavutukseen, ja Sillanpää valmistautui vastavihityn Anna-vaimonsa kanssa Nobelin noutomatkalle. Lentoliikenne oli keskeytynyt ja junamatkasta tuli vaikea.

Tukholmassa 12.12. Sillanpää otettiin komeasti vastaan. Palkinnon luovutus tapahtui 14.12.1939 Ruotsin Akatemian kokoushuoneessa vanhan kaupungin Pörssitalossa. Sodan vuoksi tilaisuus oli tavallista vaatimattomampi ja yleisöltä suljettu.

Sillanpään kunto osoittautui epävakaaksi eikä häntä haluttu päästää takaisin sotaa käyvään Suomeen. Seurue majoitettiin Keski-Ruotsiin erään paronin linnaan, ja Sillanpää alkoi kiertää Suomen hyväksi järjestetyissä tilaisuuksissa. Upsalan yliopistossa hän puhui 2000-päiselle yleisölle ja keräsi huomattavan summan rahaa sotaponnistuksiin. 25. päivä tammikuuta 1940 hän Selma Lagerlöfin esimerkkiä seuraten lähetti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomen lähetystöön ministeri Eljas Erkolle edelleen toimitettavaksi Suomeen kultakeräykseen.

Paluu Suomeen tapahtui lentämällä pimennettyyn Turkuun 9.3.1940. Neljä päivää myöhemmin tuli rauha.

Sillanpään terveys murtui nopeasti tämän jälkeen. Kesäkuussa 1943 palasi Kammion sairaalasta elämään Taata, jonka joulupakinoiden radiointi alkoi 1945. Ne jatkuivat keskeytyksettä 19 vuotta eli Sillanpään kuolemaan asti ja kuuluivat erottamattomasti suomalaiseen joulunviettoon.