Tuttuja naamoja alkoi kerääntyä ravintola Krapihovin edustalle hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Osa saapui Johanna Helmisen johdolla pikkubussilla Hämeenkyröstä, osa omin neuvoin etelämpää. Vallitsi virkeä pilvipouta, puhalsi kevyt keväinen tuuli. F. E. Sillanpään Seura kokosi joukkoaan kulttuuriretkelle Tuusulan maineikkaalle rantatielle. Erityiskohteita olivat Ahola ja Suviranta. Niistä hiukan tarinoimme ensin maittavan lounaan painikkeeksi. Seurueen nestor Tuomo Linnainmaa kertoi kuinka hän täällä Kallio-Kuninkalan maatalous- ja puutarhakoulussa 1950-luvulla toimiessaan sai kunnian kuljettaa Taata Sillanpäätä matineaan ja samalla reissulla vierailulle Järnefeltien Suvirantaan. Siinä oivallinen alustus päivämme ohjelmaan. Aholan kokoelmat Juhani Ahon syntymästä tulee syksyllä kuluneeksi 150 vuotta, ja sen kunniaksi katsastimme aluksi hänen täkäläisen asuinpaikkansa Aholan. Se ei ole kovin kauan ollut avoinna ja museona, mutta on nyt juhlavuoden merkeissä saatettu entistä ehompaan kuntoon.  Aholan kokoelmia tutkimassa Tuomo ja Sirkku Linnainmaa, etualalla Liisa Åfelt Ikaalisista ja taaempana Jussi Viertiö Valkeakoskelta. Täältä Aholasta alkoi koko Tuusulan taiteilijasiirtola. Aho ja puolisonsa, taiteilija Venny Soldan-Brofeldt, muuttivat tänne marraskuussa 1897, ja pian heidän ystävänsä tulivat käymään ja innostuivat maisemista siinä määrin, että alkoivat rakennuttaa naapuriin omia huviloitaan: ensin Pekka Halonen, sitten Eero Järnefelt ja lopulta Jean Sibelius. Ahola ei ole enää entisellään, mutta nykyiseen rakennukseen on sentään saatu kootuksi komea aineisto sekä Jussin että Vennyn teoksia, esineistöä ja kuvastoa. Varsinkin Ahon teosten ensipainosten ja käännösten kokoelma on vaikuttava. Kunpa saisimme edes jotain vastaavaa aikaan näihin Sillanpään museoihimme! Toisaalta Myllykolu ja Töllinmäki päihittävät aitoudellaan mennen tullen Aholan, mutta varustustasohan on niissä vaatimaton ja saa ollakin. Jonnekin silti pitäisi kerätä täälläkin Sillanpään teosten täydellisyyttä hipova kokoelma sekä muuta hänen elämäänsä liittyvää kuvitusta ja materiaalia. Nyt on sopiva aika tätäkin miettiä, kun paikkoja kunnostellaan. Oi sä Suviranta! Jos on mainittava jokin F. E. Sillanpäälle erityisen rakas paikka, niin hyvin lähellä kärkeä olisi Eero Järnefeltin perheelleen perustama Suviranta. Sinne ylioppilas Sillanpää pääsi usein vierailemaan opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin seurassa. Siellä hän ahmi tärkeimmät taiteelliset vaikutteensa opiskeluvuosinaan. Sinnepä mekin siis Aholasta suunnistimme. Suviranta ei ole museo eikä yleisölle avoinna – muuten kuin erityissopimuksesta. Meidät otti lämpimästi vastaan talon isäntä, suuren Eeron tyttärenpoika Juhani Kolehmainen rouvineen. Suvirantaa asutaan täyttä päätä; se onkin ainut Tuusulan taiteilijahuviloista, joka on edelleen oman perheen hallinnassa.  Eero Järnefeltin perheen Suviranta koko komeudessaan, pihamaalla F. E. Sillanpään Seuran sihteeri Johanna Helminen ja hänen äitinsä. Keski-Uudenmaan oppaiden puheenjohtaja Tarja Vuokkovaara toimi lisäksi erinomaisen eloisana ja asiantuntevana johdattajana Suvirannan taideaarteisiin. Saimme perusteellisen esittelyn koko alakerrasta ja Suomen ensimmäisestä aitiosta. Ihmeellisen alkuperäisenä esineiltään, tauluiltaan ja hengeltään on säilynyt tämä isännän ja kyröläisperäisen arkkitehti Usko Nyströmin yhdessä suunnittelema hivelevän linjakas huvila. Ihailimme ja kokeilimme erityisesti salin kahden istuttavaa keinutuolia, jonka Sillanpää on tuonut taloon tuliaisena Hämeenkyröstä – sen aikaisilla 1910-luvun kuljetusneuvoilla! Juhani Kolehmainen oli kaiken lisäksi kaivanut arkistostaan ja luki meille ääneen Taata Sillanpään hienon ja liikuttavan kirjeen äidilleen Laura Järnefeltille. Tämä oli lahjoittanut yhden tauluistaan Sillanpäälle, ja Taatahan viritti koko sanontansa herkimmät tehokeinot tähän eleganttiin kiitoskirjeeseen. Sitä ei ole aiemmin missään nähty eikä kuultu.  Suvirannan isäntä Juhani Kolehmainen lukee Taata Sillanpään sykähdyttävää kirjettä. Kuin pisteenä unohtumattoman vierailun päätteeksi isäntä esitteli myös Suvirannan vanhan savusaunan, joka on edelleen toiminnassa! Sain jopa kurkistaa sisälle, tuntea saunan hienostuneet aromit ja ennen kaikkea seisahtaa samalla permannolla, missä hontelo ylioppilas Eemeli Sillanpää ja kuuluisa taiteilija Eero Järnefelt ensimmäisen kerran kohtasivat noin sata vuotta sitten – kumpikin luonnonasussa. Rikkaista vaikutelmista lievästi pökertyneinä kiittelimme ja suunnistimme kukin tahoillemme. Kaipa Timo Kärkimaan ohjastama bussikin pysyi tiellä ja löysi takaisin Hämeenkyrön tanhuville. PANU RAJALA |
Tiedotteet >